Niin se vaan ensimmäinen vuosi meni virallisesti Sukututkija Helmisenä. Kuten kaikki yrittäjät ja myös kevytyrittäjät, joihin itse myös kuulun, tietävät että alussa mennnään aina tappiollisesti enkä tehnyt poikkeusta tässä asiassa. Kuluja on mutta tuloja ei tai jos on niin tosi vähän. Onnekseni tällä alalla niitä kuluja ei aivan hirveästi tullut alussakaan mutta jos tuloja ei ole niin kaikki on tappiota.
Ensimmäinen vuosi tosiaan alkoi niin ettei asiakkaita näkynyt eikä kuulunut, mutta enpä mitään yleisöryntäystä odottanutkaan. Heinäkuu on muutenkin kesälomakuukausi niin ihmiset viettävät aikaansa ihan muuta tekemällä ja ajattelemalla. Kun panostin mainostamiseen niin alkoi muutama kysely tulemaan. Kysymykset olivat kuitenkin semmoisia mitä en odottanut, mutta tulipahan nekin selvitettyä. Pikkuhiljaa alkoi tulemaan myös maksavia asiakkaita, tosin hekin olivat näitä enemmän ja vähemmän jänniä kysymyksiä tekeviä ja maksut kohtuullisen pieniä. Tässä vaiheessa on hyvä todeta että kaikki asiakkaat ovat yhtä hyviä ja tärkeitä ja kaikki asiat hoidetaan tarkkuudella ja asiakkaita hyvin palvellen. Asiakaspalvelu on sydämen asia minulle.
Kevättä kohden vauhti kiihtyi ja loppukeväällä pääsi tekemään sukututkimusta aamusta yöhön, onneksi toisesta työstä oli paljon ylityötunteja ja olin sieltä vapailla joten tämä onnistui hyvin. Tulihan tämän vuoden aikana tehtyä muutakin. Sukututkija Helmistä pääsi näkemään ainakin Kooveen salibandyotteluissa, ei voinut olla huomaamatta kun olin lipunmyynnissä ja sen jälkeen ”kiusaamassa” yleisöä katsomossa pallojen kanssa, olinhan erätaukokisan tirehtööri. Muutamassa muussakin tapahtumassa sattui törmäämään minuun, varsinkin Kooveen tapahtumissa ja Hippona pääsin esiintymään Särkänniemessä. Tampereen Työväen Teatterin narikkaan eksyin kaksi kertaa keväällä.
Tulevaisuus on aina arvoitus mutta todennäköisesti Sukututkija Helmiseen törmää seuraavan vuoden aikana Kooveen säbäpeleissä ja TTT:n narikasta ja luultavasti monesta muustakin tapahtumapaikasta, mahdollisesti taas ensi keväänä Hippona? Nyt on hyvä aika ja paikka kiittää kaikkia vuoden aikana olleita asiakkaita ja toivottaa tervetulleiksi kaikki uudet asiakkaat sekä myös ”vanhat” asiakkaat uudestaan. KIITOS!
KATSAUS SUOMEN SUKUTUTKIMUSSEURAAN 11.8.2023
Suomen sukututkimusseuran jäsenenä ajattelin tehdä katselmuksen seuraan ja sen toimintaan. Nyt minun on hyvä mainostaa kyseistä seuraa kun heidän sivullaan https://www.genealogia.fi/ammattisukututkijat/ olen mukana ja heti ensimmäisenä listalla. Seura itsessään ei tee sukututkimuspalveluja, joten en ole seuran kilpailija tai toisinpäin, seura järjestää koulutuksia jotka ovatkin mielenkiintoisia. Olen monessa koulutuksessa ollutkin mukana ja aion jatkossakin olla.
Koulutuksista pääosa on etäkoulutuksia ja ne tallennetaan seuran videokirjastoon. Käytännössä tallenteet näkee seuran jäsenenä eli kannattaa olla seuran jäsen jos haluaa nähdä kyseiset koulutukset myöhemminkin ja oppia niistä. Koulutuksien aiheina esim. genomitiedon käyttöä sukututkimuksessa ja esivanhempien elämään liittyviä historiallisia ilmiöitä ja tapahtumia. Seuran koulutuspalvelut koostuvat iltaluennoista, seminaareista ja koulutuspäivistä. Enemmän koulutuksista voi lukea seuran sivuilta.
Seuran vuosittainen jäsenmaksu on 39 euroa. Jäsenyydessä saa mm. digitaalisen aikakauskirja Genoksen joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa, sähköisen jäsenviesti Jalmarin joka ilmestyy kymmenen kertaa vuodessa ja pääsyn jäsenpalvelu SukuHakuun. SukuHaku palvelussa on digitoitua kirjallisuutta sekä arkistoaineistojen ja julkaisujen hakemistoja. Seuran julkaisuista ja koulutustilaisuuksista jäsenet saavat 30 prosentin alennuksen. Suosittelen tutustumista Suomen Sukututkimusseuran sivustoon ja tulla jäseneksi.
SUKUTUTKIJAN NORMIPÄIVÄ 14.7.2023
Onko sukututkijalla normipäivää tai millainen se on? Kirkonkirjojen pläräystä, kuolleitten ihmisten seurassa olemista, ei kuitenkaan kirjaimellisesti vaan heitä tutkien. Sukututkija tykkää tonkia asioita ja on luonteeltaan utelias, tai ainakin nämä ominaisuudet on hyviä tässä työssä. Sukututkijan päivä on aina erilainen, on uusia ihmisiä, ihmiskohtaloita, uusia ihmeellisiä tapahtumia mitä historian saatossa on tapahtunut. Suomen historia tulee myös tutuksi tässä hommassa, jos kouluaikaan jäi historia hieman tuntemattomaksi niin tässä hommassa se historia tulee hyvin tutuksi vähän kerrallaan. Ja kun tonkii enemmän, myös paikkakuntien historia tulee tutummaksi.
Sukututkimusta harrastava tekee pääsääntöisesti omaa sukupuuta. Jos haluaa ottaa selvää vain niin sanotusta suorasta ylälinjasta eli vanhemmat, heidän vanhemmat jne. niin sukupuun tekemiseen ei kovin kauan mene aikaa. Tietenkin riippuu henkilöstä ja siitä mitä kaikkea henkilöistä haluaa tietää. Mutta jos sukupuuhun lisätään suoran ylälinjan sisarukset ja heidän jälkeläisensä niin huomaa hyvin äkkiä että sukupuun tekeminen ei lopu koskaan.
Tässä hommassa myös vanhat suomalaiset luokkajaot tulevat hyvin selvästi esille. On esimerkiksi papistoa, porvaristoa, tilallisia, torppareita, tilattomia, piikoja, renkejä, huutolaisia, joitakin ihmisiä kutsuttiin jopa loisiksi. Entisajan pastorit tekivät kirkonkirjoihin omia merkintöjään eivätkä varmasti pystyneet ajattelemaan että joskus sata tai satoja vuosia myöhemmin ihan tavalliset ihmiset penkovat heidän merkintöjään. Heidän merkinnät ihmisistä ovatkin aina välillä ihan hirveitä ja nykypäivänä heille satelisi tiuhaan tahtiin kunnianloukkaus syytteitä.
Voi sanoa että onneksi sukututkijalla ei ole niin sanottua normipäivää, tämä ei todellakaan ole mitään liukuhihnatyötä vaan uusia asioita löytyy lähes päivittäin ja vähintäänkin on tekemisissä uusien ihmisten parissa, siitäkin huolimatta että he ovat jo kauan sitten pois menneitä tästä maailmasta. Tutkitaan menneisyyttä, otetaan sieltä oppia sen minkä pystyy eikä tehdä samoja virheitä uudestaan, pääasia kuitenkin on ettei eletä siellä menneisyydessä vaan ollaan läsnä nykyajassa ja mietitään tulevaisuutta.