Sukututkija Helminen
 Sukusi tutkija
 


KATSAUS SUOMEN SUKUTUTKIMUSSEURAAN                                                                                   11.8.2023


Suomen sukututkimusseuran jäsenenä ajattelin tehdä katselmuksen seuraan ja sen toimintaan. Nyt minun on hyvä mainostaa kyseistä seuraa kun heidän sivullaan https://www.genealogia.fi/ammattisukututkijat/  olen mukana ja heti ensimmäisenä listalla.
Seura itsessään ei tee sukututkimuspalveluja, joten en ole seuran kilpailija tai toisinpäin, seura järjestää koulutuksia jotka ovatkin mielenkiintoisia. Olen monessa koulutuksessa ollutkin mukana ja aion jatkossakin olla.


Koulutuksista pääosa on etäkoulutuksia ja ne tallennetaan seuran videokirjastoon. Käytännössä tallenteet näkee seuran jäsenenä eli kannattaa olla seuran jäsen jos haluaa nähdä kyseiset koulutukset myöhemminkin ja oppia niistä. Koulutuksien aiheina esim. genomitiedon käyttöä sukututkimuksessa ja esivanhempien elämään liittyviä historiallisia ilmiöitä ja tapahtumia. Seuran koulutuspalvelut koostuvat iltaluennoista, seminaareista ja koulutuspäivistä. Enemmän koulutuksista voi lukea seuran sivuilta.


Seuran vuosittainen jäsenmaksu on 39 euroa. Jäsenyydessä saa mm. digitaalisen aikakauskirja Genoksen joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa, sähköisen jäsenviesti Jalmarin joka ilmestyy kymmenen kertaa vuodessa ja pääsyn jäsenpalvelu SukuHakuun. SukuHaku palvelussa on digitoitua kirjallisuutta sekä arkistoaineistojen ja julkaisujen hakemistoja. Seuran julkaisuista ja koulutustilaisuuksista jäsenet saavat 30 prosentin alennuksen.
Suosittelen tutustumista Suomen Sukututkimusseuran sivustoon ja tulla jäseneksi.




SUKUTUTKIJAN NORMIPÄIVÄ                                                                                                              14.7.2023

Onko sukututkijalla normipäivää tai millainen se on? Kirkonkirjojen pläräystä, kuolleitten ihmisten seurassa olemista, ei kuitenkaan kirjaimellisesti vaan heitä tutkien. Sukututkija tykkää tonkia asioita ja on luonteeltaan utelias, tai ainakin nämä ominaisuudet on hyviä tässä työssä. Sukututkijan päivä on aina erilainen, on uusia ihmisiä, ihmiskohtaloita, uusia ihmeellisiä tapahtumia mitä historian saatossa on tapahtunut. Suomen historia tulee myös tutuksi tässä hommassa, jos kouluaikaan jäi historia hieman tuntemattomaksi niin tässä hommassa se historia tulee hyvin tutuksi vähän kerrallaan. Ja kun tonkii enemmän, myös paikkakuntien historia tulee tutummaksi.

Sukututkimusta harrastava tekee pääsääntöisesti omaa sukupuuta. Jos haluaa ottaa selvää vain niin sanotusta suorasta ylälinjasta eli vanhemmat, heidän vanhemmat jne. niin sukupuun tekemiseen ei kovin kauan mene aikaa. Tietenkin riippuu henkilöstä ja siitä mitä kaikkea henkilöistä haluaa tietää. Mutta jos sukupuuhun lisätään suoran ylälinjan sisarukset ja heidän jälkeläisensä niin huomaa hyvin äkkiä että sukupuun tekeminen ei lopu koskaan.

Tässä hommassa myös vanhat suomalaiset luokkajaot tulevat hyvin selvästi esille. On esimerkiksi papistoa, porvaristoa, tilallisia, torppareita, tilattomia, piikoja, renkejä, huutolaisia, joitakin ihmisiä kutsuttiin jopa loisiksi.
Entisajan pastorit tekivät kirkonkirjoihin omia merkintöjään eivätkä varmasti pystyneet ajattelemaan että joskus sata tai satoja vuosia myöhemmin ihan tavalliset ihmiset penkovat heidän merkintöjään. Heidän merkinnät ihmisistä ovatkin aina välillä ihan hirveitä ja nykypäivänä heille satelisi tiuhaan tahtiin kunnianloukkaus syytteitä.

Voi sanoa että onneksi sukututkijalla ei ole niin sanottua normipäivää, tämä ei todellakaan ole mitään liukuhihnatyötä vaan uusia asioita löytyy lähes päivittäin ja vähintäänkin on tekemisissä uusien ihmisten parissa, siitäkin huolimatta että he ovat jo kauan sitten pois menneitä tästä maailmasta.
Tutkitaan menneisyyttä, otetaan sieltä oppia sen minkä pystyy eikä tehdä samoja virheitä uudestaan, pääasia kuitenkin on ettei eletä siellä menneisyydessä vaan ollaan läsnä nykyajassa ja mietitään tulevaisuutta.