Sukututkija Pasi Helminen

                                                                            Pasi Helminen   

Olen syntynyt Jämsässä, puoliksi hämäläinen ja puoliksi karjalainen, evakon poika. 

Äitini syntyi Karjalan kannaksella Valkjärvellä ja muiden tavoin joutui nuorena tyttönä evakoksi. Kaikki joilla on sukuyhteys Valkjärvelle ovat sukulaisiani, väittäisin myös että he joilla on yhteys Valkjärven naapurikuntien, varsinkin Muolaan ja Kivennavan esivanhempiin ovat sukulaisiani, tosin kauempaa sukua. Äitini puolen suku eli esivanhemmat Valkjärveltä ja lähikunnista olivat lähinnä talollisia maanviljelijöitä.

Isäni syntyi Kuhmoisissa. Isän suvun kautta suuri osa Jämsän, Kuhmoisten ja Padasjoen asukkaista ovat sukulaisiani. 

Isän suvusta löytyy kaikenlaista ihmistä esivanhemmista. On renkiä, piikoja ja toisaalta kartanon herroja ja rouvia. Kuulun Padasjoen kuuluisaan Wirmalan sukuun ja kuten moni muukin suomalainen Viipurissa syntyneen Piispa Juustenin sukuun. 

Suoran ylälinjani esivanhempi ei kuitenkaan ole tämä piispa vaan hänen veljensä.

Aikoinaan eli 1800-luvulla ja sitä ennen perheen esikoinen usein kuoli samassa talossa kuin syntyi. Muut lapset "joutuivat" etsimään ja rakentamaan oman talon ja yleensä se kävi niin että mentiin naapurustoon vävyksi tai miniäksi. Suurin osa ihmisistä jäi asumaan samaan kylään missä oli syntynyt ja siinä naapurustossa tietenkin asui sukulainen, kysymys vaan kuului kuinka läheinen sukulainen? Suomalaiset ovat hyvin sisäsiittoista kansaa ja pariskunnan yhteinen esivanhempi tai esivanhemmat löytyy normaalisti muutaman sukupolven takaa. 

Sodan takia ja autoistumisen myötä ihmiset alkoivat liikkumaan enemmän ja nykyään mistä tahansa voi löytää sukulaisensa. 

Itsekin muutin Kangasalan puolelle lähelle Tampereen rajaa kerrostaloon ja kuinka ollakaan seinänaapurina asuu 5. serkku ja pari kerrosta ylempänä asuu 6. serkku. Eikä kukaan meistä ole Kangasalla syntynyt. 

Aiemminkin vuosisatoja sitten oli kyllä todella rohkeita ihmisiä jotka lähinnä vesistöjä pitkin muuttivat korpeen ja asuttivat nykyistä Savoa ja Keski-Suomea. 

Isäni ei koskaan tiennyt kuka hänen isänsä on, isä kuoli nuorena eikä saanut sitä koskaan selville. Otin asiakseni selvittää tämän asian vuonna 1986 ja pääsin sen vuoden lopulla myös tapaamaan tätä isänisää. 

Vuonna 2019 sain käsiini sukukirjan jossa oli tämä isänisä ja kirjan kautta löytyi mm. 13 uutta pikkuserkkua. Siitä innostuneena tein DNA-testin joka viimeistään varmisti sen että olin oikean henkilön luona vuonna 1986. DNA-testin jälkeen olen tehnyt lähes päivittäin sukututkimusta ja olen hyvä siinä, siitä innostuneena teen nyt sukututkimuksesta itselleni ammatin palvelemalla teitä mahdollisimman nopeasti mutta samalla ammattitaidolla todella tarkkuudella oikeilla tiedoilla.